torstai 11. toukokuuta 2017

Runo satavuotiaasta Suomesta

Me emme rakenna tätä maata yhdessä.
Jos olemme koskaan rakentaneet.

Yhdet sanovat tekevänsä täällä kaiken,
toiset eivät halua tehdä mitään,
ja jotkut eivät saa tehdä mitään.

Jotkut haluavat kaiken,
toiset saavat kaiken,
ja jotkut eivät saa mitään.

Olemme eksyneet siitä, mikä joskus oli Suomi.
Tai sitä Suomea ei koskaan ollutkaan.
Vain oletus siitä, millainen Suomen piti olla.
Sellainen se ehkä hetken oli.

Sota on mennyt kauas pois,
mutta Suomessa se pysyy ikuisesti,
se on itsenäisyyden mitta,
ei anteeksianto, unohdus,
armon aika.

Onneksi olkoon Suomi sata vuotta.

3 kommenttia:

  1. Ootko muuten nähnyt sen virtasten 100 vuotis videon? siinä on unohdettu saamelaiset kokonaan!ihme juttu.
    Oot kyllä kiteyttänyt hyvin juttuja toho runoon,mennyttä ja tulevaa. Saisko sulle ehdottaa blogikirjoitus aihetta?

    VastaaPoista
  2. En ole itse asiassa nähnyt. Ehdota ihmeessä aiheita, kun on näin monta vuotta kirjoittanut, ei aina keksi itse uusia aiheita.

    VastaaPoista
  3. Modernisoitumisen ja digitalisoituminen haasteet vs. ääriliikkeet..
    Tai mitä leikkejä lapsena tuli leikittyä versus tänän päivän leikin merkitystä?
    Tai kirjeet...mikä niiden tulevaisuus on somettumisen myötä.

    VastaaPoista

Gadgetissa oli virhe