tiistai 27. syyskuuta 2016

Viha on aliarvostettu tunne (runo)

Rakkaus loppuu nopeammin kuin viha.
Viha on joka puolella. Rakkautta on vähemmän.
Onko ihminen koskaan ymmärtänyt toista ihmistä?
Kuunteleeko hän toisessa vain sitä, mistä hän ei pidä?
Etsiikö hän virheitä sieltä, missä niitä jo on,
missä niitä ei tule olemaan.

Silloin kuin ihminen luotiin tai syntyi hänelle ei annettu vihaa.
Hänelle ei annettu mitään. Kaikki syntyy myöhemmin, viha, rakkaus.
Onnesta on kiinni, kumpaan jää kiinni. Kumman uhriksi joutuu.
Viha on kovin aliarvostettu tunne. 

Vihata on helpompi kuin rakastaa.
Vahvoja ovat ne, jotka pysyvät vahvoina
ja pitävät vihan kaukana.
Vihan anatomia syö ihmisen loppuun,
vaikka viha tuntuu vahvana.
Luuranko kalisee tyhjässä sielussa,
vaatii vielä lisää. 

Alkuperäinen piirros
ihmisestä ja vihasta on yhä piirtämättä.

lauantai 24. syyskuuta 2016

Rikotaan hiljaisuus

Tänään Suomessa järjestetään Rikotaan hiljaisuus-niminen rasismin vastainen mielenosoitus. Nimi jo herättää minussa hämmennystä, sillä mistään ei Suomessa puhuta niin paljon kuin rasismista. Harmi vain, että rasismiajatus käsittää ainoastaan Suomessa elävät ulkomaalaiset.

En yhtään epäile, etteikö Suomessa olisi rasismia ulkomaalaisia kohtaan. Tosiasia vain on, että rasismia on kaikenlaista. On vaikea kuvitella, etteivätkö myös jotkut ulkomaalaiset tuntisi rasismia suomalaisia kohtaan. Samoin rasismia on kaikenlainen kiusaaminen ja ennakkoluulo kanssaihmisiä kohtaan.

Rikkoisiko joku hiljaisuuden?

torstai 15. syyskuuta 2016

Silloin kuin Pekka ja Pätkä olivat neekereitä

En ole viime aikoina jaksanut kirjoittaa ajankohtaisista asioista, kun ne nykytahdilla tuntuvat jo parin viikon päästä auttamattoman vanhentuneilta. Nyt iski sellainen uutinen, joka innosti kirjoittamaan. Pekka ja Pätkä neekereinä-elokuva on kuulemma synnyttänyt raivoa sosiaalisessa mediassa.

Sinänsä tämä raivo on lähtökohtaisesti jo hämmästyttävää, kun elokuvaa on uusittu usein, samoin kuin muita sinänsä erittäin huonosti tehtyjä Pekka ja Pätkä-elokuvia, joiden elokuvallinen arvo on aikansa tallentamisessa.

Jokainen vähänkin historiaa ymmärtävä ihminen tajuaa, että 1950-luvun Suomi hädin tuskin edes oli nähnyt mustaa ihmistä. Siksi sellainen herätti hämmästystä. Mielestäni tuo elokuva, se vähän siitä muistan, lähinnä nauratti hölmöydellään ja lapsellisuudellaan kuin millään rasismilla.

Jos Pekka ja Pätkä herättävät rasismiraivoa, niin ihme ettei sitten ole herättänyt raivoa parhaillaan uusintana taas pyörivän Pulttiboisin hahmot. Saamelaiset ovat paskaisia juoppoja, venäläiset viinaa myyviä idiootteja, romanihahmoista puhumattakaan. Samalla tavalla kai huumorista Pulttiboisissa on kyse kuin Pekassa ja Pätkässä.

Sen sijaan Usassa, jossa mustia 50-luvulla oikeasti eli, ei ollut toivoakaan mustilla saadaan mistään elokuvasta muuta kuin palvelijan osaa. Tämä lienee sitä oikeaa rasismia. Tätä tuskin someraivoajista suurin osa edes jaksaa ymmärtää. Sama koski pitkään intiaanien kuvaamista länkkäreissä.

Nykyisin on tapana ylireagoida kaikesta. Siksi olen aika väsynyt jo lukemaan enää mitään kommentteja, aina en edes uutisia, vaikka ammattini puolesta minun on toki pakko seurata, mitä ympärillä tapahtuu. Itse en edes viitsi kirjoittaa enää Facebookiin yms. palveluihin mitään politiikasta tai tasa-arvoasioista. En yksinkertaisesti jaksa riidellä.

maanantai 12. syyskuuta 2016

Vallisaaressa

Kävin viikonlopulla Helsingin Vallisaaressa. Nämä portaat olivat kyllä vaikuttavat keskellä maastoa. 


Gadgetissa oli virhe