Isä ja äiti vai kaksi isää ja kaksi äitiä

Olen taas palannut töihin. Heinäkuu ei ole maailman vilkkainta uutisaikaa, mutta yksi juttu ehti jäädä mieleen. Haastattelin erään yhdistyksen ihmistä. Yhdistys haluaa turvata lapsen oikeudet isään ja äitiin ja ettei samaa sukupuolta olevat voisi esimerkiksi adoptoida lasta.

Pakko myöntää, että mielestäni ideaalitilanne on, jos lapsella on sekä isä ja äiti. Varsinkin jos heillä on elämä ja liitto kunnossa. Näinhän on ani harvoin. Yksinhuoltajia on pilvin pimein ja isättömiä lapsia. Joskus äidittömiäkin. En ole vanhakantainen, mutta en näe siinä mitään pahaa, että lapsella on isä ja äiti. Miksi se olisi jotenkin automaattisesti huonoa sen enempää kuin samaa sukupuolta olevat vanhemmat.

Elämäni ei muserru siitä, jos lapsen vanhemmat ovat samaa sukupuolta. Se ei edes kuulu minulle. En edes tunne sellaisia tapauksia, joten vaikea mennä arvioimaan heidän lastensa onnellisuudesta. Miten muutkaan voivat siitä tietää, elleivät tunne heitä.
Erilaisia malleja kasvattaa lapsia on ollut ikiajat. Joskus isovanhemmat ovat joutuneet kasvattamaan lapset kun omista vanhemmista ei siihen ole. On ollut ottolasta ja vaikka mitä. Mikä on se oikea malli, niin vastatkaapa siihen.

Näissä keskusteluissa on usein unohtunut se, mitä mieltä itse lapset ovat. En muista lukeneeni koskaan siitä, että mitä mieltä lapsi on siitä, onko hänellä isä ja äiti, vai kaksi isää. Ajatteleeko lapsi edes asiaa, kunnes häntä koulussa kiusataan asiasta. Vai kiusataanko? Onko lapsille iso juttu se, että jollakin on kaksi isää. En tiedä.