lauantai 26. heinäkuuta 2014

Fitness vai fat?

Tässä eräänä päivänä seurasin erästä kuntoilijaa, jossa ei ollut grammaakaan läskiä ja joka itse asiassa näytti jo kuihtuneelta. Mieleen tuli, että tämä ihminen on tainnut rääkätä jo itseään liikaa.

Läski on nykyisin kirosana, vaikka Suomen kansa on lihavampi kuin koskaan. Kukaan tuskin väittää, että reipas ylipaino on kaunista tai että ihminen voisi reippaasti ylipainoisena hyvin. Itsensä lihottaminen vaatii samanlaista päättäväisyyttä kuin syödä yksi omena päivässä, ettei olisi yhtään ylimääräistä grammaa.

Silloin kuin ylipaino ei ollut ongelma., ihmisillä taisi olla terveempi suhtautuminen ruumiiseensa. Sitä toki rääkättiin liikaa, mutta vain pakon edessä. Fyysinen rääkki oli vain köyhien ongelma. Nykyisin taas köyhimmät ovat lihavimpia.

Mutta palataan siihen kuntoilijaan. Mitä ihminen tavoittelee, kun sillä ei pitäisi olla enää tavoiteltavaa. Jos on jo hoikka ja kunnossa. Mikä on se viimeinen tavoite?

Täydellinen lihaton ihminen.

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Mistä sijaiskohtu?

Olen nyt innostunut tv-dokumenteista. Ehkäpä siksi, että niissä tuntuu olevan aiempaa parempia ja ihmistä lähempänä olevia aiheita.

Tällä viikolla katsoin dokumentin Ensin tulee rakkaus, jossa nelikymppinen nainen, dokumentaristi itse, havahtui lapsen tekoon, kun hedelmällisyyden pelivara oli käytetty jo kymmenen vuotta sitten.

Kuinkas ollakaan dokumentaristille ei ollut löytynyt sopivaa miestä, mutta lapsi täytyi hinnalla millä hyvänsä saada. Eikä ihme, ettei miestä ollut löytynyt, kun nainen toisteli alituiseen, että ei halua antaa itsestään mitään, mutta miehen tulee sopeutua hänen tahtoonsa. Niinpä tietenkin.

Ja minusta on kohtuullisen itsekästä hommata lapsi vain omien tunnetarpeiden tai oikeastaan tunnevajauksen täyttämiseksi, kuten tässä tapauksessa oli selkeästi kyse.

Lapsen hän hommasi lopulta homoystävänsä spermalla. Paljon dokumentista kului sen toisteluun, että on ihan oikein hommata lapsi ilman miestä, eikä siinä ole mitään pahaa. Minulle jäi silloin väkisin käsitys, ettei tämä dokumentaristi sitten ollut itsekään ratkaisunsa kanssa sinut. Että hän olisi sen miehen halunnut, mutta ei kyennut joustamaan mistään vaatimuksistaan.

Käännetäänpä asia toisinpäin. Josko vaikka minä haluaisin miehenä lapsen hinnalla millä hyvänsä.

Itsekin olen muutaman vuoden päästä nelikymppinen. Voisinkohan minä vuokrata joltain ystävänaiselta kohdun? Vaikkapa lesbolta. Minulla on sellaisiakin ystäviä.

Ei taitaisi vain onnistua, nainen ei välttämättä luovuttaisi enää vauvaa minulle sen jälkeen kun on sen synnyttänyt. Viranomaisten suhtautuminen voisi olla myös aika ehdotonta. Voisi sosiaaliviranomaiset kihertää riemusta kun riistäisivät vauvan minulta, että eihän poikamies voi vauvaa kasvattaa, kun äitikin on vauvalle olemassa. Eihän tällaisia diilejä voi tehdä.

Lapsen voivat saada kohta kaikki muut kuin poikamiehet. Poikamiesten täytyy vain toivoa, että joku satunnainen hoito tulisi raskaaksi ja anella sitten naiselta, että saisi tavata lastaan.

Miehelle parisuhde on oikeasti ainoa keino saada lapsi niin, että lapsi pysyy jollain tavalla elämässä mukana. Nelikymppiset dokumentaristinaiset voivat vain valittaa kun oikeaa miestä ei löydy ja ottaa oikeuden omiin käsiin.

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Aikamme sodat: Ukraina ja Palestiina

Vastenmielisempää näkyä ei ole viime päivinä ollut kuin katsoa kuinka alasammutun lentokoneen kuolleita matkustajia riepotellaan ympäriinsä mustissa jätesäkeissä Ukrainassa.

Tässä vaiheessa vaikuttaa siltä, että tappavan ohjuksen ampuivat Ukrainan venäläismieliset separatistit. Porukka tuntuu päivä päivältä vastenmielisemmältä porukalta, joka retuuttaa vainajia humalapäissään vailla kunnioitusta. Kukaan ei edes tiedä, onko Kremlillä heihin todellista otetta, vaikka näin väitetään.  Ote ei tunnu kovin vahvalta.

Länsiviha taitaa olla Itä-Ukrainassa kova, sillä muutenhan moista kuvottavuutta ei harrastettaisi viattomia vainajia kohtaan. Lentokoneen matkustajien ainoa virhe oli olla väärässä paikassa väärään aikaan.

Jotain julmaa ironiaa on jopa siinä, että koneen alasampumista kutsutaan koneturmaksi, vaikka mitään tekemistä turman kanssa asialla ei ollut. Ja vielä kohtalokkkaampaa, että yksi ja ainoa lentoyhtiö menettää kaksi konettaa lyhyen ajan sisään.

Venäjä on kauempana länsimaista kuin aikoihin ja yhä kauemmaksi luisuu tätä menoa. Mitkään osapuolet eivät löydä toistensa kanssa yhteistä kieltä ja tuskin löytävätkään aikoihin. Huonossa lykyssä sodan vapauttamat tappajahenkiset persoonat terrorisoivat ihmisiä vuositolkulla.

Esimerkkiä voi katsoa Israelista ja Palestiinasta. Israelin ja Palestiinan kohdalla on vieläpä mahdotonta saada puolueetonta tietoa, sillä tiedonvälitys on lähes ainoastaan Palestiinan puolella. Ei sillä, raskaat pommitukset Israelin taholta eivät tuo myötätuntoa heille. Toisaalta mikä tahansa maa puolustautuu, jos sitä ammuskellaan raketeilla.

Israelin ja Palestiinan kohdalla maailma on jo turtunut moneen kertaan, varsinkin kun palestiinalaiset eivät enää iske samalla tavalla länsimaihin kuin aiemmin. Siksipä Ukrainan kriisikin eskaloitui sekunnissa, kun länsimaat joutuivat uhreiksi paikallisten sijasta.

torstai 17. heinäkuuta 2014

Viihdetähden traaginen kuolema (runo)

Kuolema tuli yllätyksenä.
Niin viihdetähdille tulee.
Viihdetähti ei kuole pitkään sairasteltuaan.
Hänellä on traaginen elämä.
Hän tanssi alastomana, hän kertoi itsestään kaiken.
Hän kertoi sellaisia asioita,
joita muut haluaisivat kertoa,
mutta eivät uskalla.

Hän löysi uskon, hän löysi Jumalan,
kaiken piti olla selvää ja selkeää.
Elämän tuli olla seestynyt.
Voiko elämä koskaan olla seestynyt?
Ei se voi olla ohi. Seestynyt elämä.

Ohi ovat viinanhuurut. Menneisyys ei laske irti.
Humala on raju ja nopea.
Menneisyys ei laske irti.
Ei silloin, kun sen tulisi laskea irti.

Viihdetähden värikäs ja raju elämä.
Väkivaltaa, sairauksia, onnettomuuksia.
Ei rakkautta lapsena, vain hylkäämistä,
missä hylkääjät ovat nyt,
pois siitä elämästä kauaksi
karmeasta pienestä paikkakunnasta.

Se muistuttaa. Se unohdettu ja poistettu elämä.
Se vetää mukanaan, sitten ei jaksa.
Ei riitä, vaikka olisi aito ja ihana.
Valoisa ja aito.

Ystäviltä kysytään miksi?
Miksi näin kävi?

Kiitollisuus syntyy suurista vastoinkäymisistä.

Pelastajat eivät auta. Auttaa ei voinut.
Kaikki yritettiin.

Se on loppu. Traaginen elämä, traagiset otsikot. 
Se on loppu.

Viihdetähti lähetti suudelmia.
Hautajaiset vietetään hiljaisuudessa.
Näette viihdetähden.

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Maailman komein - ja rikollinen

Nykyisin on vaikea ennustaa, mistä sitä tupsahtaa ilmiö. Tuskin sen kalifornialaisen poliisilaitoksen tiedotusvastaava arvasi, minkälaisen ilmiön loi, kun latasi maailman komeimman rikollisen Jeremy Meeksin kuvan Facebookiin.

Nyt miehellä näyttää olevan jo tässä vaiheessa reippaasti yli 200 000 fania. Mies on tunnetumpi kuin Al Capone.

Mikään älykkö ei tarvitse olla todetakseen, että faneista taitaa valtaosa olla naisia ja miksei jotkut miehetkin. Ennen sitä taidettiin rakastua siihen kovimpaan ja julmimpaan konnaan, mutta ulkonäkövaatimukset ovat saavuttaneet tämänkin genren.

En väitä, että kaikki naiset olisivat kuumana Jeremy Meeksiin, mutta huolestuttavaa on, jos jengitaustaa ja huumekauppaa omaava kaveri on eräänlainen seksisymboli isojen naismassojen edessä.

Onko todellakaan muulla väliä kuin sillä, että kaveri on söpö.

Pohdiskelin, että minkälainen reaktio syntyisi silloin, jos ladattaisiin Facebookiin maailman kauneimman rikollisen kuva. Fanittaisivatko miehet sankoin joukoin? Todennäköisesti, vaikka eivät haaveilisi parisuhteesta maailman kauneimman rikollisen kanssa.

Jengitaustaansa Meeks-parka tarvinnee amerikkalaisissa vankiloissa, sillä niissä voi kauniilla pojalla olla tuskaista elämä. Saa nähdä lunastaako Meeks vapauduttuaan jo luvatut mallisopimukset. Talkshow-vierailuja on luvassa jo loputtomasti.

Sosiaalisen median aikakaudella ihmisten kiinnostus lopahtaa tosin yhtä nopeasti kuin on alkanutkin. Kaipaako kukaan esimerkiksi enää siepattuja nigerialaisia koulutyttöjä? Viimeisempien tietojen mukaan kaappaajat ovat jo myyneet tytöt eteenpäin.

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Miksi ette rakastaneet?

Tällä viikolla katsoin sairasvuoteelta dokumentin ruotsalaissyntyisestä pornokuninkaasta Berth Milton juniorista.

Pornokuningas sana herättää varsinkin naispuolisissa ihmisissä samantien ällötyksen tunteen, eikä kukaan julkisesti haluaisi tietää pornokuninkaita olevankaan olemassa. Pornoteollisuudesta uutisointi kun on keskittynyt vahvasti vain naispornotähtien uhrimyytin vahvistamiseen.

Berth Miltonin tapauksessa itse pornomogulikin tuntui olevan uhri. Ensiksikin mies ei edes pidä pornosta. Hän peri, varasti, osti imperiumin isältään seniorilta. Mutta tämä tarina ei ollut se kiinnostavin.

Junior ei saanut koskaan rakkautta. Hänen suomalainen sotalapsiäitinsä hylkäsi pojan ja tämän sisaren ja sitten kun sisarukset löysivät hyvät kasvatusvanhemmat, vaati lapsia takaisin itselleen. Kykenemättä rakastamaan lapsia.

Lopulta Berth ajautui isänsä seniorin luokse, joka nöyryytti poikaa minkä ehti. Hän oli vihattava pornokuningas, jos kuka. Tunteeton. Tosin seniorikin oli kiertolaispoika, joka ei välttämättä koskaan ollut saanut minkäänlaista tunteiden käsikirjaa opittavakseen.

Lapsen halu rakastaa vanhempiaan on käsittämätön. Niin juniorinkin tapauksessa. Senkin jälkeen kun isä uhkailee poikaansa, tämä kaipaisi isänsä hyväksyntää. Koskaan hän ei sitä saanut. Isä ei sietänyt sitä, että poika lopulta menestyi paremmin kuin hän. Vaikka juniorikin menetti dokumentin lopussa kaiken kuten isänsä. Tosin näyttää myöhemmin palanneen vallankahvaan.

Ihminen on ikuinen lapsi. Itsensä kovettanut juniorikin itki vasta, kun tapasi menetetyn kasvatti-isänsä lapsen ja muisteli harvoja lapsuutensa onnenhetkiä. Menetetty lapsuus on yhtä kuin menetetty ihminen. Ihmiset siirtävät omat lpasuutensa kurjuutensa eteenpäin omille lapsilleen. Mikä sääli. Ja mikä turhuus. Ja mikä itsestäänselvyys.

torstai 10. heinäkuuta 2014

Sairas yö

Tiistaina minulla oli syntymäpäivät. Täytin 37 vuotta. Syntymäpäivät eivät sinänsä merkitse minulle mitään, vaikka kukapa ei pitäisi ihmisten huomiosta silloin. Itse olen valitettavan huono onnittelija. Toivon, että osaan huomioida tärkeitä ihmisiä muutenkin.

Syntymäpäivieni illalla minulle nousi kova kuume todella nopeasti ja hengitys meni tukkoon. Mietin jo illalla, lähdenkö päivystykseen, mutta päätin odottaa ja varasin aamuksi lääkärinajan.

Kerran aikaisemminkin minulle iski samanlainen sairaus, joka todettiin lääkärissä keuhkoputkentulehdukseksi.  Edellisellä kerralla minut vei lopulta lääkäriin silloinen naisystäväni. Nyt ei pelastajaa löytynyt, joten piti pärjätä omin avuin.

Olo paheni yöllä niin pahaksi, että tietoisuus hämärtyi jo. En saanut unta, koska hengittäminen oli niin vaikeaa. Ainoastaan istuallaan saatoin jollain tavalla torkahtaa hetkeksi.

Kaikenlaisia asioita tuli tuona yönä mieleeni. Näin asioita, joita luulin jo unohtaneeni. Näin myös asioita, joita tulevaisuus voisi minulle tuoda. Olin jonkinlainen toisessa todellisuudessa tai horrostilassa.

Yö oli pelottava kokemus. En olettanut kuolevani, niin sairas en uskonut olevani. Pelottavaa oli se, että kuinka yksin ihminen on, kun se on yksin ja kuinka kaukana ajatukseni ovat sieltä, missä ne voisivat olla.

Kun tietoisuus hämärtyy esteet poistuvat, mutta olet kykenemätön kirjaamaan niitä ylös. Ne pysyvät vain yksin sinulla.

Nyt voin jo hieman paremmin. Toivottavasti olo tästä vielä kohenee. Minun pitäisi pitää parempaa huolta itsestäni. Olen ansainnut hyvää.

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Pummit perkele

Viime viikolla kävin kapakassa. Niin kuin usein tapanani on, jos olen yksin ilman seuruetta kapakassa juon yhden tai korkeintaan neljä oluttuoppia. Tällä kertaa kaljoittelu jäi yhteen olueeseen.

Syy löytyi pummista. Tämä pummi, hyvin ja erikoisesti pukeutunut, ei herättänyt epäilyksiäni, kun hän pyysi istumaan seurakseen. Se on kovin harvinaista kapakoissa, että sattuu jutustelemaan vieraiden kanssa. Kaikki kun istuvat omissa porukoissaan tai yksikseen eteensä tuijottaen tai kännykkäänsä näpräten.

Pöytäänsä kutsunut herra kutsui minua Tervo Kakkoseksi, tarkoittaen kirjailija Jari Tervoa. Minulla kun on Tervon kanssa varsin samanlainen kasvojen rakenne ja nykyisin myös silmälasimuoti täsmää. Kiusaannun yleensä siitä, jos minua verrataan johonkin muuhun ihmiseen, joten närkästyin jo valmiiksi.

Jutustelu sujui aikansa, vaikkakin hänen epäselvän puheensa takia takkuisesti, kunnes hän kuuli minun olevan sellaisessa lehdessä töissä, joka maksaa juttupalkkioita. Hän vaati minua tarjoamaan itselleen oluen. Kieltäydyin, sillä ei ole ilmaisia oluita, eikä miehellä ollut mielenkiintoista kerrottavaa. Totesin hänen muistuttavan kostoksi Andy McCoyta ja poistuin teatraalisesti paikalta.

Olen yleensäkin pummien suosikkikohteita. Ulkoiselta habitukseltani olen ystävällismielinen, eikä pummaajalla ole välitöntä vaaraa. Useimmiten pummaajat ovat kiinnostuneet saamaan alkoholi- tai tupakkatuotteita, sillä ne ovat kalliita ja pummeilla on niistä huutava pula.

Pummit jakaantuvat pääsääntöisesti kahteen ryhmään. Elämän ruhjomiin miehiin tai nuoriin. Jo 13-vuotias osaa pummata tupakkaa rohkein ottein. Useimmiten kyseessä on poika ja he ovat ystävällisempiä kuin elämänruhjomat.  Heillä pyynnön laatu voi käskevä ja kieltävän vastauksen jälkeen hyvinkin aggressiivinen. Naiset ja tytöt ovat arempia ja harvinaisempia, mutta eivät pummeina aivan tavattomia.

Pummit pettyvät kanssani, sillä harvoin tarjoan kenellekään mitään. Se ei johdu täysin itsekkyydestä. En itse pummaa koskaan ja olen joutunut pummaamaan harvoin aivan köyhimpiä vuosiani lukuun ottamatta. Silloinkin selvisin lähes aina pummaamatta ja pummasin vain tutuilta.

Ulkomailla harvoin törmää suoraan pummaamiseen. Useimmiten yritetään kaupitella jotain, kun huomataan turistin olevan nyt tähtäimessä. Vielä harvemmin kukaan on yrittänyt pummata alkoholia. Olisivatko kaljapummit paikallinen ilmiömme?

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Yksinäinen propagandaministeri

Toisesta maailmansodasta tai siihen liittyvistä henkilöistä on julkaistu viime vuosina kirjoja tiivistyvään tahtiin. Taso on ollut vaihteleva ja uskoisin, että myyntikin. Kolmas valtakunta kiinnostaa monia. Joseph Goebbelsin elämäkerta Kolmannen valtakunnan propagandaministeri on kustantajansa Minervan nettisivujen mukaan loppuunmyyty.

Lue lisää kirjallisuusblogistani.
Gadgetissa oli virhe