Enkelipojan kuolema
Ennen joulua etsiskeltiin Arttu-poikaa, joka valitettavasti löytyi kuolleena. Tälläisille tarinoille toivoisi onnellista loppua, mutta itse epäilin jo heti aluksi jo pahinta, sillä pakkasessa ei kukaan kauan hengissä säily.
Artun tarina on surullinen ja herättää surua, mutta minua joka kerta tälläisen tapauksen kohdalla ihmetyttää, miksi ihmiset ottavat valikoiden osaa ns. yhteisellä surulla, vievät kynttilöitä turmapaikalle ja menevät jumalanpalveluksiin, jossa eivät muuten koskaan käy.
Suomessa kuitenkin kuolee päivittäin ihmisiä enemmän tai vähemmän traagisesti, mutta vain tietynlaiset uhrit nousevat julkisuuteen ja herättävät ihmisten myötätunnon. Useimmiten ihmisten myötätunto herää, jos traagisesti kuollut on lapsi tai nuori. Varsinkin jos aika on joulu, perheen juhla. Lapset pidetään myös viattomina ja näin herättävät myötätuntoa.
Toiset yhteistä surua herättävät kuolemat, ovat ne onnettomuudet, joissa kuolee paljon ihmisiä sekä viime vuosikymmenenä yleistyneet joukkomurhat. Yhteinen suru vain loppuu yhtä nopeasti kuin alkaa. Sen jälkeen vain rakkaitaa menettäneet surevat.
Ei tietysti tarvitse olla professori ymmärtääkseen, että ne ihmiset, joihin Artun kaltaiset tarinat eniten vetoavat, omaavat itse lapsia. Jos on lapseton, ei toki voi ymmärtää, millainen pelko oman lapsen menetys on. Pohjimmiltaan yhteisessä surussa kun on kyse oman tai oman lapsen menettämisen pelosta.
Itse veikkaan, että tässä Arttu-pojan kuolemassa etsitään vielä syyllisiä. Huoltoyhtiötä syytetään taatusti vielä lumen kuormaamisesta väärin ja jossain vaiheessa kun myötätunto vanhempia kohtaan vähenee, myös vanhempia.
Toivoisin, ettei näin käy, mutta pelkään pahinta. Suomessa kun surun jälkeen alkaa aina syyllisten etsintä, vaikka tässä Artun tarinassakin oli kyse traagisten yhteensattumien ikävästä lopputuloksesta.
Artun tarina on surullinen ja herättää surua, mutta minua joka kerta tälläisen tapauksen kohdalla ihmetyttää, miksi ihmiset ottavat valikoiden osaa ns. yhteisellä surulla, vievät kynttilöitä turmapaikalle ja menevät jumalanpalveluksiin, jossa eivät muuten koskaan käy.
Suomessa kuitenkin kuolee päivittäin ihmisiä enemmän tai vähemmän traagisesti, mutta vain tietynlaiset uhrit nousevat julkisuuteen ja herättävät ihmisten myötätunnon. Useimmiten ihmisten myötätunto herää, jos traagisesti kuollut on lapsi tai nuori. Varsinkin jos aika on joulu, perheen juhla. Lapset pidetään myös viattomina ja näin herättävät myötätuntoa.
Toiset yhteistä surua herättävät kuolemat, ovat ne onnettomuudet, joissa kuolee paljon ihmisiä sekä viime vuosikymmenenä yleistyneet joukkomurhat. Yhteinen suru vain loppuu yhtä nopeasti kuin alkaa. Sen jälkeen vain rakkaitaa menettäneet surevat.
Ei tietysti tarvitse olla professori ymmärtääkseen, että ne ihmiset, joihin Artun kaltaiset tarinat eniten vetoavat, omaavat itse lapsia. Jos on lapseton, ei toki voi ymmärtää, millainen pelko oman lapsen menetys on. Pohjimmiltaan yhteisessä surussa kun on kyse oman tai oman lapsen menettämisen pelosta.
Itse veikkaan, että tässä Arttu-pojan kuolemassa etsitään vielä syyllisiä. Huoltoyhtiötä syytetään taatusti vielä lumen kuormaamisesta väärin ja jossain vaiheessa kun myötätunto vanhempia kohtaan vähenee, myös vanhempia.
Toivoisin, ettei näin käy, mutta pelkään pahinta. Suomessa kun surun jälkeen alkaa aina syyllisten etsintä, vaikka tässä Artun tarinassakin oli kyse traagisten yhteensattumien ikävästä lopputuloksesta.
Kommentit
Lähetä kommentti