keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Päivän musiikkiajatus - Just when i needed you most




Dolly Parton on amerikkalaisista hahmoista amerikkalaisimpia silikonirintoineen ja blondattuine hiuksineen. Parhaimmillaan kuitenkin erinomainen lauluntekijä ja laulaja.

lauantai 17. marraskuuta 2012

Heikompaa ainesta?

Tervehdys, on vettä virrannut Vantaassa taas sillä aikaa, kun olen edellisen kerran kirjoitellut tänne. Minua on vaivannut muutenkin viime aikoina omituinen turtumus, ei ole oikein kiinnostanut mikään tai kaikki ärsyttää kovin. Syysmasennustako vai yleistä vitutusta, en tiedä.

Tämä on jo vanha juttu, mutta kaivellaan vanhoja. Minun kuten monen muun korviin särähti ikävästi tämän kokoomusnuoren puheet heikommasta aineksesta. Facebookiin tosin itse kukin kirjoittelee ajattelemattomasti miettimättä, että kaikki, jotka ovat "kavereitasi" eivät sitä oikeasti ole. Oikeat kaverit kun tietävät, milloin olet tosissasi, milloin liiottelet ja milloin haluat vain provosoida.

Itse jos olisin poliitikko, en kirjoittaisi Facebookiin mitään, sillä riskit ovat aivan liian suuret. Nykyisin kun sätitään poliittisesta liirunlaarumista, mutta jos päätät kohauttaa, olet ongelmissa.

Tämän kyseisen kokoomusnuoren tapauksesta ei tosin tiedä, hakiko hän julkisuutta ainakin jollain tasolla tietoisesti. Jos nämä kovan linjan kokoomusnuoret joskus pääsevät valtaan, täytyy sanoa, että ikävä tulee Jyrki Kataista, joka sentään edes yrittää olla sovitteleva voima.

Kokoomusnuoren puheet heikommasta aineksesta eivät sinänsä ole mitään uutta. Suomi on näennäistasa-arvoinen maa. Täällä kuten kaikkialla muualla on ihmiset luokiteltu aina sen mukaan, kuinka tuottavia he ovat yhteiskunnalle. Ei siitä niin kauan ole, kuin "heikompaa ainesta" sterilisoitiin, jotteivat he pääse jatkamaan huonoja aineksiaan eteenpäin.

Kuka sitä heikompaa ainesta sitten on? Sitä voi pohtia loputtomiin. Onko heikompaa ainesta, jos elämä on heitellyt tahtomattasi? Pitäisikö lapsiltasi evätä lapsilisät, koska oma elämäsi on päin vittua. Silloinhan se heikompi aines vain jatkuu, jos sinulle ei anneta edes eväitä siihen parempaan ainekseen.

Jokainen ihminen on jollain tapaa pettymys itselleen ja muille. Ajatellaan vaikka kuvitteellista kokoomusnuorta, jonka tulevaisuuden on turvannut rikas isäpappa siloittaen tien yliopistoihin ja piireihin. Onko hän silloin parempaa vai heikompaa ainesta, jonka tulevaisuuden on vain turvannut joku muu kuin yhteiskunta.

Elämä on kaikinpuolin raskas projekti, jossa sinua luokitellaan koko ajan ja useimmiten ollaan sinuun tyytymättömiä, niin hyvin et voi elää, että se riittäisi tuolle hahmottomalle, vaativalle asialle kuin 2000-luvun yhteiskunta. Jäät aika helposti heikommaksi ainekseksi. Missä ne voittajat ovat? Nuo voittajat ovat sisältään vähintään yhtä onnettomia kuin heikompi aines. Jokaisella johtajallakin on oma johtajansa, joka on häneen tyytymätön.

maanantai 5. marraskuuta 2012

Arvoituksellinen James Bond



Viime käynnistä elokuvateatteriin on jo aikaa. Kävin katsomassa uusimman James Bond-elokuvan Skyfall. En viitsi kertoa koko juonta pilatakseni niiden elokuvanautintoa, jotka eivät ole elokuvaa vielä nähneet.

Skyfall on synkkä elokuva, mutta jollain kiehtovalla tavalla arvoituksellinen elokuva. Ehkä ensimmäistä kertaa päästän Bondin sieluun käsiksi. Tappamisen ammattilaisen kärsimys on käsin kosketeltavaa. Eikä pelkästään Bondin, vaan tässä elikuvassa kaikkien henkilöiden sielu on rikki. Jokaista kalvaa jokin ja periksi ei voi antaa.

Ohjaaja Sam Mendes on onnistunut kaivamaan jotain uutta esiin täysin kalutusta aiheesta. Miehellä on tosin tilillään syväluotaavia elokuvia, kuten American Beauty.

Elokuvassa on myös kyse kostosta ja anteeksiantamattomuudesta. Javier Bardem on ylisanoja käyttääkseni loistava näytellessään Bond-konna Raoul Silvaa, joka on entinen brittien tiedustelupalvelun mies, mutta joka nyt haluaa kostaa hylkäämisensä kiduttajien kynsiin Kiinassa M:lle eli tiedustelupalvelun pomolle.

Virkistävä valinta, ettei konna ollut maailmanvalloittaja.

Skyfall kertoo aikojen muuttumisesta. Enää ei riitä, että kykenee vain silmästä silmään tappamaan, kun tappaa voi tietokoneen klikkauksella. Ja enää ei riitä, että tiedustelupalvelun pomo pitää omiensa puolta, nyt täytyy näyttää hyvältä ulospäin medialle. Ja jos ei näytä hyvältä, eikä tee hyvältä näyttäviä tekoja, saa lähtöpassit.

Elokuva on onneksi onnistunut säilyttämään Bond-elokuviin kuuluvan kylmän ja kuivan huumorin, eikä ole pelkästään iloton, kuten esimerkiksi viime aikojen Batman-elokuvat. Kysehän on kuitenkin fiktiohahmosta Bondissakin.

perjantai 2. marraskuuta 2012

Gadgetissa oli virhe