lauantai 30. huhtikuuta 2011

Herra Hakkarainen



Tässä olis nyt se Teuvo Hakkaraisen kohuvideo. Herran mielipiteet muslimeista ja maahanmuuttajista herättivät kohun. Miksi? Eiväthän nämä mielipiteet ole sen kummempia mitä kuulet vaikka bussipysäkillä. Hakkarainen on nimenomaan kansan edustaja.


Toimittajana ajatelleen tietysti näin varomattomat ihmiset kuin Hakkarainen ovat taivaanlahja, tällaisista kommenteista saa loistojutun heikompikin toimittaja. Ukko ei ilmeisesti tajunnut, että kaikki mitä hän sanoo, menee myös ulos. Ja vieläpä videolle, joten sanomisiaan ei voi väittää edes vääristelyksi.


Mies on lähtöisin jostain maaseudulta, en muista mistä, mutta eipä siellä maahanmuuttajiin ole totuttu puhumattakaan muslimeista. Joskin minusta tuntuu, että ne todelliset rasistit asuvat kaupungeissa juuri niissä kaupunginosissa, missä maahanmuuttajatkin asuvat. En myöskään ymmärrä, pitäisikö sitten aina väittää, että kaikki maahanmuuttajat ovat kivoja, eiväthän kaikki suomalaisetkaan ole.


Mielenkiintoinen persoona sinänsä tämä Hakkarainen, kun ei omista tv:tä ja lue lehtiä. Ehkäpä hän todellakin edustaa kansaa, me muuthan muokkaamme mielipiteemme sen mukaan mitä luemme tai katsomme.


Ja me toimittajat tietenkin myös itse luomme ihmisten mielipiteitä jutuillamme ja mistä näkökulmista asioita käsittelemme. Tai ainakin kuvittelemme näin. Todellisuudessa mielipiteet syntyvät miten syntyvät, sattumista, kokemuksista.


Mutta eipä mennyt kauaa ensimmäiseen persukohuun jokatapauksessa. Kepulaiset ja kokoomuslaiset kiittävät, koska kukaan ei jahtaa enää heitä vaalirahoista sun muista kömmähdyksistä.


PS. Mikä näissä kuninkaallisissa häissä kiehtoo? Naimisiinmeno on kiva juttu, mutta onko se ainutkertaista tänä päivänä. Tuskin.

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Erään aikakauden loppu


Se olisi taas erään aikakauden loppu. Huomenna muutan jälleen. Tällä kertaa Helsinkiin. Koko ikäni olen vakituisemmin asustellut Vantaalla, mutta nyt siis Helsinkiin.


Veikkaan, että lähivuosina osoitteet vaihtuvat entistäkin tiuhempaan.

Tikkurilassa viihdyin hyvin ja suurelta osin aikani Tikkurilassa oli elämäni onnellisinta aikaa.


No, ei auta itkeskellä, eteenpäin on mentävä.




tiistai 26. huhtikuuta 2011

Runojani venäjäksi


 


Käännätin viime vuoden puolella venäjäksi edellisen runokokoelmani Huone Veronassa runoja. En tiedä, julkaistiinko niitä koskaan venäjäksi, mutta tässä nyt ainakin. Näistä tosin iloa ei nyt taida olla kuin venäjänkielentaitoisille.  Runot on kääntänyt venäjäksi Eila Kiskonen.

Petroskoissa ilmestyvässä Carelia-lehdessä runojani Huone Veronassa-kokoelmasta julkaistiin suomeksi. Tästä lehden nettisivuille.


Спящий в болоте
Когда-то в болотах скрывались
от смерти.
В болоте сохраняется все.
Даже кожа увлажненная коричневой водой.

Последний увиденный им
лунный свет
был очень ярким.

В этом свете можно было и поиграть
в догонялки со смертью
и в этой игре есть победитель.
Жизнь.


Номер в Вероне
Номер 413
ищу себя
и их упреки.

Я чувствовал
и позади оставил
груз опыта жизни.

У моего пути в Верону
было две магистрали.

Я не заблудился
хотя и не знаю
вернусь ли к себе прежнему.



Родиться, надо знать

Красивой была жизнь вокруг
когда ты родилась были слышны звуки
потому что с тобой родился сын

Рядом
рядом со мной
я чувствую что все возможно
по одному
один за другим

Знаю
что за все смогу отплатить
большой любовью
которая есть у меня
и тем кто есть я


Твои слова
твои слова важны

они полны красоты

мне не нужно помнить

осторожными шажками приближаюсь к любви
не осталось костылей


Брат
Твои волосы были были шершавыми и только подстрижеными.

Как у мертвых. Как у мертвых.

Мама дотронулась до тебя.
Так принято в нашей семье.

Как у мертвых.

Мои волосы пока вьются.

От меня предчувствие смерти.


Лайка
В космосе.

Ракета все же доставила на землю язык Лайки.

«Лайка давно мертва,
но душа Лайки парит.
Она лаит, как никогда не лаяла.
Лайка самая обычная собака,
и кто-то погладит ее морду сегодня.»


Натали
В гамбургском порту меня ждала Натали.
Эта встреча была лишь для нас двоих.
Потому что мы не встречались.


Я же должен любить другую.
И Натали мужа.


Мы не хотели этого реально.
Мы чужаки.
Так все же проще.


Для моего вожделения.


Убийственное послевкусие иглобрюха
Застывшая красная масса.
Она незаменима.


Убийственное послевкусие иглобрюха.


И все обволакивает грусть.


Теперь король
Мой страшный взгляд пропал.
южный ветер
развеял пелену моего безумия.
слабый князь.


Я приказываю своим подданым исчезнуть.
я теперь король.


Душа
Душа отдыхает рядом с Достоевским.
Грустная, умирающая собака
я на кладбище,
где живут лишь настоящие художники.


Потеряна моя душа.
Не встретит Господа.

maanantai 25. huhtikuuta 2011

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Dublinin runoja


patrick kavanagh
katsoo minua vastarannalta
mutaisen grand canalin ylitse
kunnostustyöt ovat käynnissä
pohja kaivetaan esiin kuluneilta vuosilta
rauta nostaa kerrokset hyvää ja huonoa
minä vaan istun ja katson patsaaseen
hän katsoo mutaista vettä minusta sivuun
vesi käy vähiin
eiköhän tämä hetki ollut tässä
jatkan matkaa
istahdankin vielä hetkisen
etsin hugenottien hautausmaata
kun joku etsisi minuakin
tämän piti olla onnellisinta aikaa
minä olen yksin dublinissa
pyytämälläkin


---------------------------------


olen köyhän miehen runoilija.
en lainkaan uskalias.
james joyce iski kuulemma noransa kadulta,
mutta kun nainen tulee minua vastaan
minä kävelen pois,
olen rakkauden epälähettiläs,
tilasin juuri uuden guinnessin
monta pehmeää aion mahduttaa alas,
vaikka espanjalaisen pariskunnan kälätys
häiritsee,
mutta en välitä, sillä
en ymmärrä, mitä he puhuvat.
kuinka rapistunut ihminen voi olla
rakkauden jälkeen, odottaessaan uutta
tai odottaessaan vanhan palaavan.
minä en pysty korjaamaan itseäni.
haluaako kukaan pelastusta?
mikä helvetti on pelastus?
mikä on se elämä, jota pitäisi elää?
millainen on hyvin eletty elämä
vai onko elämä arvokas sellaisenaan?
joidenkin mielestä olen saattanut elää
erikoisen, ehkä surullisen elämän
eläjänä minunlaisenani.


----------------------------------


olen jo kuudelta hotellilla
en jaksa enää yhtään kävellä
nuoruus ei anna anteeksi
kävelin maileja ja katselin samalla ihmisiä
juttelinkin muutaman kanssa

mitä päivästä jäi mieleen?
tyttö, joka hymyili ja toivotti hyvää päivän jatkoa
tulen niin vähästä onnelliseksi
peittoa kantava rähjäinen nuori mies
se oli todellinen
vihaa karjuva mies
näin sen jo eilen
vihaa sillä oli yhä mukanaan
se huusi muuten vaan
puisto jonka yleiseen vessaan ei päässyt sisään
vaikka kuulin sieltä tyttöjen kikatusta
mikäs minulle on nauraessa
pieni vakavannäköinen mies
jolla riittää huumoria
täällä taidetaan vihata poliisia
ikkunoiden suojana verkot

-----------------------------------

jätin aika kylmän pubin
hanan valumaan tulikuumaa vettä
en saanut hanaa kiinni
täällä ne ovat erilaisia
olen kierrellyt päivän ympäriinsä
ja paljon olisi pitänyt kirjoittaa
kyllä täälläkin viinaa juodaan
ja puolalaisia joka kadunkulmassa
minun piti lähteä yökerhoon
mutta täällä istun hotellihuoneessa
ja juon tennentsiä, joka ei maistu miltään
katson snookeria
josta ymmärrän jopa vähemmän
kuin omasta elämästäni
katusoittaja soitti
kummisedän teemaa
mutta minä en paisko ovea kiinni
edes minut hylänneiden edestä
toivottavasti en aiheuttanut
pubille vesivahinkoa
en halua pahaa
en edes vie toisten naisia
minä saan polttaa hotellihuoneessa tupakkaa
vaikka sen pitäisi olla kiellettyä
jo vuoden päästä
kaikki voi hyvinkin olla mahdotonta
minä annoin kaiken ja vähemmän


--------------------------------------------------

en ihaile ketään
minua ei pelota eikä vituta nyt mikään
vihaan vastauksia joilla ei ole merkitystä
minä elän niinkuin elän
olette siellä jo nukkumassa
kaikki tapahtunut murtaa minut jokapäivä uudelleen
ja murhaa kaiken lämmön minusta

-------------------------------------------

siellä se istui
se kirjallisuuden rienaaja
homo ja paha poika
herra wilde
kevyessä tihkusateessa
enkä meinannut häntä löytää
sen asuntokin oli suljettu
koska opiskelijat haluaa tutkia sitä vielä lisää
mutta ei meillä yhteistä kieltä olisikaan
puhun hassua ja harvinaista kieltä
ja pidän naisista
vaikka he eivät pitäisikään minusta
minua ei pidetä sukkelana
ei kyllä vittumaisenakaan
en liiku hienostopiireissä
en muissakaan piireissä
minä vaellan polkujani kuten wildekin kerran
vähemmän kiinnostavasti
vähintäänkin yhtä vakuuttavasti

-------------------------------------------------


irlannissa riittää isorintaisia naisia
moni niistä on paksuna
täällä niitä lapsia tehdään
eikä mietitä
onko hetki tai mies oikea
minä tulin dubliniin suremaan
mutta hevosenmuotoinen järvi
alapuolella herätti minut
ei tämä olo nyt sitten ole
parempi tai rohkeampi
hälyssä sitä on yksinäisempi
kuin yksin itsensä kanssa
liikennevaloissa kohtasin
suomalaisia tyttöjä
joista tummempi sanoi
että keskiviikkona sen täytyy tapahtua
ja käveli punaisia päin


niinkuin kaikki täällä

missä kuljenkin
silmäni löytävät heikot
näkevätköhän muutkin heidät
täällä on juoppoja kuin helsingissä
yksi tyttö viimeisillään paksuna
itkussa suin
paskainen valkoinen paita päällä
humalaisten kanssa
joista yksi lienee lapsen isä
o´connell street
minä en heitä tunne
eivätkä he tunne minua
vieressä virtaa
lähes kuivunut joki
joka halkoo tätä kaupunkia
olen yksin
koska kaipaan häntä
koska elän
ja koska katse löytää
surullisimmat vahingoittuneimmat vahingot
täällä kaikki on nurinniskoin
autot väärällä puolella
eikä sähköäkään saa kuin kolmireikäisestä töpselistä
vessanpöntöt tuhlaavat liikaa vettä
vereviä naisia löytyy
mutta se on jo
kolikon parempaa puolta


------------------------------------


minä vihaan norjaa
no ainakin oslon lentokenttää
tupakiksi ei saa panna
eikä varmaan muutakaan
onneksi tuo resepsuuni
vilkuilee minua hotellissani
täällä naiset tervehtivät ystävällisesti
tuntematonta muukalaista
jolla on myönnettävä kyllä vähän mahaa
eivät pelkää
että ystävällisyys antaisi toivoa
ylitseni ajavat yöjunat
yli kivisillan ylitseni
sananmukaisesti
daily herald irlannista
kirjoittaa että pohatta menetti omaisuutensa
ja että lääkäri salakuvasi alastonta naista
hyvä näin
minulla ei ole mainetta koskaan ollutkaan
en sitä kaipaa
yllättävän harvaa muutakaan asiaa
eukansalaisena voin asua missä haluan
mutta ketään ei voi pakottaa rakastamaan minua
yöjunaa ei tällä kertaa kuulu
mutta minun on yritettävä nukkua
suunniteltava aikatauluja
ja kohteita joissa käydä
resepsuunikin saattaa
minulle vielä puhua
hymyillä
joka sekin on vaihtoehtona tyydyttävä
kunhan viereisestä huoneesta
ei kuuluisi tänä yönä naimisen ääniä
nukahdan nyt
nyt se resepsuuni
sukii hiuksiaan edessäni
varma merkki
en ole asiakas muiden joukossa
muuttumattomat tilanteet
takaavat sentään elämälle katkeruuden
sille voi rauhassa puhua


-----------------------------------


mustarastas otti minut kotona vastaan
ei niin paljon pahaakin ettei hyvääkin
tämä on uusi alku
alku jollekin ja joillekin
lentokoneet ovat rasittavia
istutaan niissä
ja odotellaan
että oltaisiin perillä
vaikka on haluttu jonnekin lähteä
lentokoneissa tulee vihaiseksi
lihava huonosti kasvatettu kakara huutaa edessä
ja aina joku kinuaa vessaan vierestä
tyttö tarjosi minulle salmiakkia
se tulee suomesta niinkuin tyttökin
maistoin salmiakin huulilta
ja pyyhkäisin niiltä lopunkin maun

lauantai 23. huhtikuuta 2011

Tontut merijalkaväessä


Eilen tuli telkkarista taas kaikkien Vietnam-elokuvien äiti Kubrickin Full Metal Jacket. Muistan kun joskus yläasteella vein videon katsottavaksi jollekin historiantunnille ja kaikki olivat järkyttyneitä. Sellaista ei kai minulta odotettu.


Ja vaikka itse merijalkaväkeä huomattavasti helpommasta Suomen armeijasta rimaa hipoen selvisinkin, joku sotaelokuvissa viehättää kaikkine raakuuksineenkin.


No, ei tämä elokuva simputuksineen ja sotakuvauksineen helpommasta päästä olekaan.


Netistä löytyi kuitenkin parodiaversio, jossa tontut ovat joutuneet merijalkaväen alokasleirille.



Tässä linkki alkuperäisen elokuvan kohtaukseen.

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Myöhästynyttä vaalianalyysia


Ollessani Dublinissa viime viikon lopulla Suomessa käytiin eduskuntavaalit. Sain kyllä Suomesta ensi käden tietoa tuloksista. Silti hämmästyin hiukan kun tässä eilen sitten katselin kansanedustajiksi valittuja ja tuloksia.


Varsinkin persuista valtaosa on tuiki tuntemattomia. Täytyy sanoa, ettei persut täysin Soinin puolue voi olla. Tosin maakuntien persuista moni tuntui olevan vanhoja SMPläisiä


Keskustan romahdusta ei voine pitää suurena yllätyksenä. Puolue kun ei tunnu itsekään tietävän, mihin suuntaan on menossa. Kasvojenkohotus Kiviniemen avullakaan ei sitten lopulta auttanut.


Kokoomuksen voittoa ei voi sitäkään pitää yllätyksenä. Katainen sai loppujen lopuksi olla aika rauhassa kritiikiltä ja vaikka kokoomuksen kampanja toisti itseään, sekään ei tuntunut äänestäjiä haittaavan.


Demareiden menestys oli pienoinen yllätys. Ehkä Urpilaisen sitkeä yrittäminen lopulta vain palkittiin ja monet jotka eivät halunneet äänestää persuja protestiksi, saattoivat äänestää tällä kertaa demareita. Demarit karsivat loppua kohden myös turhan unelmahötön pois ohjelmistaan, mikä antoi uskottavuutta.


Vihreiden romahdusta ei voinut pitää yllätyksenä. Puolue keskittyi persujen kanssa taistoon ja unohtivat, että he kamppailivat aivan muiden äänestäjien äänistä kuin persujen. Unohtivat omansa niin sanotusti.

Vasemmistoliitto menetti näissäkin vaaleissa asemiaan, koska suurimman huomion oppositiosta saivat kuitenkin persut ja demarit.


Kristillisdemokraatit taas juuttuivat aina vain syvemmälle uskontopuolueeksi, jollaisella tuskin on Suomessa kasvun mahdollisuuksia.


-------------


Kaikenlaisia tyyppejä sinne eduskuntaan taas valittiin. Tosi paljon aika tuntemattomia oman alueensa ulkopuolella, mutta kyllä sinne julkkiksia mahtui. Esim. Jani Toivola, Silvia Modig, Kike Elomaa. Moni julkkis sai tosin lähteäkin, kuten Juha Mieto. Ryvettyneitä kansanedustajia putosi lopulta pikalukemalta vähän. Marja Tiura tuli ensimmäisenä mieleen.


-----------------------------


Varmaa on, että eduskunnassa nähtäneen räväkkyyttä enemmän kuin ennen. Niin paljon toistensa vastakohtia tuli tällä kertaa valituksi. Jo hallitusneuvottelut tulevat olemaan itsensämyynnin paikka. Mahdotonta kuvitella, että Kokoomus, Demarit ja Persut mahtuvat samaan hallitukseen, ellei jokin myy jotain kynnyskysymystään. Tällä kertaa voi myös käydä niin, ettei ikuinen jeespuolue RKP pääse edes hallitukseen.

torstai 21. huhtikuuta 2011

Esan Dublinin reissu kuvina


Tässä olisi nyt joitakin kuvia Dublinin reissultani. Ja vähän tarinaakin mukana.



Pubeja Dublinissa riitti ja niissä tuli kierrettyä, joskaan ei asuttua. Mitään halpaa Dublinissa ei ole, kalja oli samanhintaista kuin Helsingin keskustassa ja kaikki muukin oli kallista. Tupakka maksoi peräti seitsemän euroa, joten luulisi, että Irlannissa tupakin poltto olisi katoamaan päin.



Patrick Kavanaghin patsasta ei Grand Canalin kunnostustöiden vuoksi tämän lähemmäksi päässyt.



Hautausmaa keskellä kaupunkia talojen puristuksessa. Hugenottien hautausmaa.



Jätin runokirjani Dubliniin ja odottolen uutta lukijakuntaa.



Olihan se James Joyce-keskuksessakin käytävä. Tässä ukon sänky. Kirjoittelin itsekin kovasti hotellissa ja pubeissa runoja. Niitä saatte kenties lähiaikoina lukea täältä blogistakin.



Tämän Dublinia-museosta, joka kertoo Dublinin historiasta keskiaikaan asti. Museoon oli onnistuttu tuomaan jopa meren tuoksu. En tiedä kyllä miten. Tämä kuva esittää orjamarkkinoita.



Tässä hotellini. Tämä oli aivan keskustan rajamailla. Joskin hotellin ympäristössä pyöri jo sellaista porukkaa, joista tiesi, että kaikilla ei Irlannissa mene hyvin. Köyhiä ja juoppoja oli, sekä kuinkas ollakaan kerjäläisiä Romaniasta.Dublinissa näki myös selkeästi jopa korttelin tarkkuudella, mistä alueista pidettiin huolta ja mistä ei.



Tämä on Saint.Stephens greeniltä. Viehättävä puisto keskustassa.



Olihan se käytävä Guinnessin panimoillakin.



Putkimiehen poikana minua kiinnostaa britteinsaarelaiset vessaratkaisut. Niillä on myös omanlaisensa pistorasia, onneksi löysin kaupasta adaptorin, että sain kännykän ladattua.



Hapenny-silta on söpö. Nimensä silta on saanut siitä, että sen ylittäminen maksoi joskus pennin.



Wilde itse.



Molly Malone. Hän on kuin kuva irlantilaisesta naiskaudesta. Olivat komeita naisia. Tosin Dublinissa asuu niin paljon ulkomaalaisia että vaikea sanoa, ketkä olivat kotimaista tekoa ja ketkä eivät.



Oscar Wilde se keksi syyn juomisellekin.



Hassua. Intialaiset olivat saapuneet messuamaan Jeesuksesta yhteen Euroopan katolilaisimpaan maahan.



Lähdön hetki. Joku pölli olkalaukustani lentokentällä tai lentokoneessa minulle rakkaan Nuuska Muikkunen-pinssin. Perkele, olisivat vieneet edes rahat.


Sitkeille, jotka jaksoivat tänne asti, niin kuvia löytyy lisääkin kuvasivuiltani.
-----------------------------------


Paikallislehti haastatteli minua myös runokirjani tiimoilta ennen reissua.

torstai 14. huhtikuuta 2011

Vaalikentillä vihataan


En tiedä, oletteko huomanneet saman kuin minä. Näiden eduskuntavaalien alla puolueaktiivit ja erilaiset järjestöt ovat olleet erityisen kiukkuisia.


No, ei tietysti ihme, koska julkisuutta saa vaalien alla parhaiten asialleen oli se sitten mikä tahansa.


Mutta on parkkeerattu autoja toisen vaalimökin eteen, töhritty vaalitoimistoja, tapeltu verbaalisesti ja osin nyrkeinkin.


Joskus kirjoitin, että Suomessa on ollut liian kauan hiljaista. Nyt kampanjointi alkaa olla kuin maassa, jossa vasta hiljattain on liuttu demokratiaan. Onko meillä sitten ollut konseksuksen diktatuuri? Eli kaikki ovat olleet lähes samaa mieltä kaikesta ja jos eivät, ovat pitäneet mölyt mahassaan.


Jos jossain olen valtaeliitin kanssa samaa mieltä, niin tällaisen ilkivallan ja kiusanteon olisi pitänyt jäädä aikoihin ennen sotia. Suomessa kun ei yhtäkään laillista ja järkevää liikettä ole kielletty. Epädemokraattisissa maissa tällaisen touhun ymmärtäisi.


Vai sovitaanko asiat meilläkin kohta Ukrainan malliin?


keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Näkemiin vain ja Dubliniin


Perjantai-aamuna tämä poika lähtee viideksi päiväksi Dubliniin. Aikaisemmin kirjoittelinkin, että sellainen on suunnitelmissa. Täällä Suomen päässä asiat ovatkin menneet viime aikoina pahasti ristiin, joten jonkinlainen pakomatka tämä on.


Minulle tuli nimittäin ero elämäni pisimmästä parisuhteesta. Tai oikeastaan ei voi puhua edes erosta, sillä minulle lähinnä vain ilmoitettiin asiasta. Naisystäväni lähti nimittäin yksin pitkälle ulkomaanmatkalle ja ilmoitti kotiin palatessaan ihastuneensa matkalla.


Kiltti kun olen, minä hoidin vielä hänen asioitaan matkan ajan. Kiitokseksi kaikesta sain sitten kuulla, etten kuulu enää tulevaisuuden suunnitelmiin. Enkä kuulemma ollut kuulunut oikealla tunnetasolla kolmen ja puolen vuoden ajan. Ei ole kovin helppoa kuulla sitten eläneensä useamman vuoden valheessa. Sairastuinkin pahaan mahatautiin, joka nyt taitaa olla ohi. Menin tosi heikkoon kuntoon henkisesti ja fyysisesti, enkä vieläkään ole täysin voiton puolella.


Asiaan tietysti kuuluivat ne vakituiset "haluan kyllä olla ystäväsi" -jutut. En vaan oikein tiedä, miten voisin olla ystävä sellaisen ihmisen kanssa, joka on pettänyt näinkin pahasti luottamukseni. Ystävyys, jos mikä, perustuu luottamukselle. Tässä tapauksessa kyllä menetin myös yhden parhaimmista ystävistäni, mikä satuttaa vieläkin enemmän.


Minä olisin ollut jopa valmis antamaan anteeksi naisystävälleni tapahtuneen, mutta hän valitsi mielummin lomaihastuksensa, kuin ihmisen, joka on tukenut ja rakastanut häntä vuosia. Minä en yksinkertaisesti merkitse mitään. Oikeudenmukainen ei rakkauden maailma tietysti hylätylle koskaan olekaan.


Erossa on vaikeinta se, että yksi osa, ellei se tärkein, repäistään hetkessä irti. Täytyisi hetkessä tottua elämään ilman ihmistä, jonka kanssa on ollut kuin paita ja peppu vuosia, vaikka tietysti meilläkin suhteessamme omat ongelmansa oli. Pitäisi vain jatkaa eteenpäin, ilman kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tässä tapauksessa en edes saanut kunnolla halata jäähyväisiksi.


Nyt kai pitäisi julistaa, että vihaan naisia, enkä koskaan päästä ketään lähelleni. Mutta en minä naisia vihaa, minä rakastan heitä. Tuntuu vain, ettei minulla mitkään syvemmät suhteet koskaan onnistu. Alussa sitä yrittää liikaa ja sen jälkeen sitten kai liian vähän. Ehkä minun kannattaisi vain pitää hauskaa ja jättää tunteet sivuun. Joskin epäilen, etten onnistu moisessa. En edes väitä olevani maailman helpoin seurustelukumppani, mutta en kyllä sieltä pahemmastakaan päästä.


No, matkan jälkeen olisi jaksettava hoitaa muuttoasioita. Muutan Vantaalta Helsinkiin. Sain onneksi nyt ainakin väliaikaisen kämpän. Eilen olin myös paikallislehden haastateltavana kirjani tiimoilta. Jostain sain voimaa niin paljon, etten ruvennut synkistelemään haastattelussa, vaikka kirjakin tosin on vähintäänkin paikoittainkin synkkä. Edellisen kokoelmani runojani julkaistaan myös Carelia-lehdessä. Toukokuun alussa alkaa onneksi Hymyssä kesätoimittajan pesti, etten mene kotona ajatuksien kanssa täysin sekaisin.


Niin se maailma antaa ja ottaa. Mutta siitähän se suuri runous syntyykin.

perjantai 8. huhtikuuta 2011

Mikä on, kun ei innostu?


Vaaleihin ei ole enää kuin hetki, mutta minulla vaalikuumetta ei ole ollut. Minua lähinnä väsyttää, kun lehdet ovat täynnä vaalimainoksia ja postiluukuistakin niitä tulee. Olen tässä sairastellut jo jonkin aikaa, joten olen välttynyt vaalimainoksilta kaduilla.


Vaalien loppuhuipennus tapahtui tällä kertaa jo oikeastaan ennen vaaleja. Tällä hetkellä keskustellaan miltei samoista asioista kuin sanotaan kaksi-kolme kuukautta sitten.


Oikeastaan ainoa asia, mikä on muuttunut, että persut ovat joutuneet kovien hyökkäysten kohteeksi. Entinen median lemmikkipuolue on nyt kaikkea muuta kuin lemmikki. Mutta näinhän se menee, että ennen vaaleja käydään niiden kimppuun, jotka ovat oletetusti voitolla.


Minulla on tässä ollut monenlaisia huolia yksityiselämässäni, mutta olen jaksanut kuin jaksanutkin katsoa tv-tenttejä.


Niissä Soinin väsymys paistaa jo läpi. Hän taisi laittaa paukut liikenteeseen jo ennen loppuhuipennusta. Moni puoluejohtaja on ärhäköitynyt tenteissä, mutta esim. Kataista ei ole saatu hermostumaan. Kiviniemikin on saanut olla melko rauhassa. Suurimmat paukut on käytetty Soiniin. Tämä kaikki saattaa koitua hänen edukseen, vaikka tarkoitus on tietty päinvastainen.


Saattaa olla, ettei vaaleissa välttämättä tapahdu sitä paljon manattua suurta mullistusta. Toisaalta näin voi tapahtua. Ehkä nämä ovat ne vaalit, joissa kaikkea ei ole kirjoitettu ennakolta.

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Poliisi vastaan torikauppias



Mikähän näissä videoissa viehättää? Jostain syystä itse nauliuduin tätä katsomaan. Kai nautin väkivallan ja riehumisen katselusta, vaikka pelkään kumpaakin asiaa. Katsoin vieläpä useamman kerran. Ehkä ihminen tuntee jotain, kun se näkee jotain poikkeavaa.


Kai tässä samaa viehätystä on kuin poliisin matkassa-sarjojen katselussa.  Ei tää vakuuttavaa kuvaa poliisin toiminnasta anna kun suihkii kilometrin päästä jotain sumutetta. Yksi kaveri selättää melkein neljä poliisia. Amerikassa mies olisin tuskin tästä selvinnyt hengissä.


Ainakin jotkut puolustavat oikeuksiaan voimakeinoin, itse olisin vain kerännyt kimpsut ja kadonnut hiljaa, vaikka kuinka olisi vituttanut, niin kuin aina.


Tosin oisko kaveri vetänyt jotain miestä vahvempaa ennen riehumistaan. Suomessa tosin asianajajaa ei kai saa, ennen kun on vedetty käräjille.

Gadgetissa oli virhe