Heimolaisuutta ja venäjän opiskelua


Teeveestä alkoi sinänsä mallikelpoinen sarja heimolaisuudesta. Ei, tällä kertaa ei kyse ole romaneista, vaan sarjassa vieraillaan erilaisten yhteisöjen parissa erään valokuvaajan voimin. Ekassa jaksossa oltiin bodareitten parissa ja täytyy myöntää, että joko sarjan tekivät ovat löytäneet maan sympaattisimmat bodarit tai bodareista on yleisesti vallalla väärä käsitys.



Ja tottahan tuo on. Me ihmiset luokittelemme toisemme viiteryhmän mukaan. Bodarit ovat dopattuja sekopäitä ja jehovat hihhuleita. Niin varmasti onkin osassa tapauksia, mutta ryhmän sisällä löytyy ihmistä jokalähtöön. Sitä mukaan kun suomalaiset ovat tulleet avarakatseisimmaksi, myös heimot ovat lisääntyneet. Kuka olisi voinut kuvitella harekrisnoja kekkossuomeen? Mutta tämähän koskee tietenkin pääosin pääkaupunkiseutua. Muu Suomi taitaa olla asia erikseen.



Ihmiselle on tärkeätä kuulua johonkin ryhmään. Sen todistavat jo useat tutkimukset. Tai ainakin ihmisen täytyy tietää, että hänet hyväksytään johonkin heimoon. On osa jotain isompaa, me. Helpottaahan se, kun voi uskoa yhteen elämäntapaan niistä lukemattomista.



Mutta me mihinkään heimoon kuulumattomat ehkä pelkäämmekin heimolaisia siksi, että heillä on vahva usko omaan heimoonsa. Meidän heimopakanoiden kun on vaikea uskoa mihinkään sumeilematta. Kuten olen useasti sanonut, minulta puuttuu kyky elää heimossa. Yritetty on. Minulle ovat vain kaikkien heimojen uskomukset ja pyhät asiat rapistuneet varsin pian. Löydän kaikesta ihmisen mentävän aukon, jolle en löydä heimoista todistusvoimaa.


-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------



Olen viikonlopusta lähtien palautellut mieleen venäjän kieltä kera pullean sanakirjan. Ihmismieli on kiehtova. Se voi unohtaa jonkin asian lähes tyystin, mutta kun hermostoratoja palauttelee, alkaa sanoja pulputa mieleen. Näin minulle kävi venäjän kanssa. Mielenkiintoista kyllä, mieleen palautui ikivanhat ala-asteen venäjän kirjat. Niille kirjoille olisi kyllä ollut nyt käyttöä. Opettajatkin palasivat mieleen. En muistanut kun viimeisen nimeltä. Koulun kielenopiskelu tuntui olevan pelkkää kielioppia ja tappoi silloin minun kiinnostukseni venäjän kieleen.



Innostukseni ylipäätään mihinkään kieleen on onneksi vihdoin palannut. Olen siitä iloinen. Toivotaan, että Pietarin reissusta tulee mahtava, ettei innostus lopahda. Haluaisin lukea vielä venäläistä kirjallisuutta alkukielellä.


---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------



Olen tällä hetkellä uutistapahtumien keskipisteessä. Kurdit ovat mielenosoittaneet naapurini Tikkurilan poliisitalon edessä jo toista päivää. Tosin jäljellä on enää muutama sitkeä. Ja kuten kuvasta näkyy, ainoa kiinnostunut on paikalle pysähtynyt mummeli. Suurin osa mielenosoittajista tyytyi eilen virkamiesmielenosoitukseen ja laittoivat pillit pussiin jo illan pimetessä. Yksi meinasi ajaa päälleni katumaasturilla porhaltaessaan paikalta pois. Suomi ei toden totta ole rajujen mielenilmausten maa.


--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------






Vähän vielä huumoria. Nasu-raukka on joutunut kohtaamaan sikainfluenssan ennakkoluulot henkilökohtaisesti.


---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------




Jos muualla tupakoitsijat tupruttelevat tukalasti tuhkan seassa, niin näin mukavat tilat bongasin Eduskunnan Pikkuparlamentista. Kyllä siinä kelpaa tupakkaringin naureskella.


---------------------------------------------------------------------------------------------


Erään elokuvan trailerin tunnarina oli tämä Nirvanan Something in the way -biisi. Muistui mieleen, että miten hyvä lauluntekijä Kurt Cobain parhaimmillaan oli. Ainahan sitä on jotain onnen ja antaumuksen tiellä.



Ja jos tämä Tommi Läntisen Kevät ja Minä -biisi ei saa syysmyrskyissä hymyilemään, niin sydämen täytyy olla kuollut. Mihin Tommi on muuten kadonnut, en ole aikoihin kuullut hänestä mitään?



Mutta nyt vaikenen loppuviikoksi ja sukellan Pyhän Pietarin tarinoihin.

Kommentit

Suositut tekstit