keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Ilman tavaraa loppuun asti?

Anonyymi ehdotti tuossa taannoin, että kirjottaisin tavarasta, josta en voisi luopua. Valitettavasti on nyt tunnustettava, ettei sellaista tavaraa ole.

Kesällä hävitin suurimman osan tavaroistani. Kellarista tosin löytyy vielä lisää.

Yritin niitä tarjota muille, mutta kenellekään ei kelvannut. Tavaralla ei taida olla arvoa enää, ellei sillä oikeasti ole arvoa.

Eihän minulla sinänsä mitään arvokasta olekaan. En tiedä, pyrinkö jossain vaiheessa siihen, että voin liikkua kuin paimentolainen, omistaen vain kaikkein välttämättömimmän.

Ainakaan tavaralla ei ole minulle enää suurta merkitystä. Ennen ei ole näin ollut. En ole koskaan ollut hamstraaja, mutta kiinnyin joihinkin tavaroihin. Nyt sellainen tunne on hävinnyt.

Tiedän, että monille ihmisille varsinkin kalliimmat tavarat ovat tärkeitä ja he haluavat vain sellaisia aina vain lisää ja lisää. Ja onhan tavaralla merkitystä, jos sillä on kova jälleenmyyntiarvo. Mutta onko sillä tuossa tapauksessa vain rahallinen merkitys. Ei muuta.

Ilman tavaraa on vaikea elää Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa. Jokainen tarvitsee selvitäkseen vähintään toisen omistamia tavaroita ja asioita, kuten asuntoa ja välttämättömiä tarvikkeita.

Nykyaikaisessa yhteiskunnassa on mahdotonta selviytyä ilman mitään tavaraa. Ainakin jos raha lasketaan tavaraksi.

torstai 23. marraskuuta 2017

Yksinäisen hautajaiset (runo)

Valitellen toteamme poismenosi.
Kukaan meistä ei ollut paikalla.

Sinun poismenoasi valiteltiin.
Muistoksesi soitettiin virsi.
Kukaan ei sinua kaipaa.

Muistollesi annettiin vähän aikaa.
Paikallesi on tulossa ihminen,
jota rakastettiin. 
Surijat tarvitsevat tilaa.

Sinun tilaisuus oli lyhyt ja karu.
Kuten elämäsi oli pitkä ja karu.
Kuten onnen aika elämässäsi.
Se oli lyhyin kaikista.

Annoit elämäsi isänmaalle.
Se tarvitsi sinua silloin kuin hyötyi sinusta.
Silloin et ollut yksin.
Olit merkittävä yhteiskunnalle.
Sitten jäit meistä pois.

Olit yksi monista ja pois menit.
Kaltaisiasi tapaamme lisää.
Elämä on yksinäisiä täynnä.

Kun kuolema tulee.
Henkesi pyyhitään pois.
Sinua ei ole edes enää kirjoissa.
Sinut unohdetaan.
Aivan kuin sinua ei olisi ollut.

Olit onnettomuus
 ja onneton muiden joukossa.
Nyt olet mennyt.
Sinua ei enää ole.

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Olin yritellyt kaikenmoista - tie positiivisuuteen

Legendaarinen 60-luvun toimittajan Veikko Ennalan jokin novelli alkoi seuraavasti:"Olin yritellyt kaikenmoista, mutta mikään ei tuntunut luonnistuvan." Novelli tahtoo sanoa, että novellin hepulta mikään ei tuntunut onnistuvan yrityksistä huolimatta.

No näinpä. Nekkuun on elämässä tullut niin minulle kuin monelle muulle. Nyt viime päivinä olen etsinyt tietä positiiviseen ajatteluun. Ja onneksi on heti tullut onnistumisia, en tiedä, onko se sattumaa, vai sitä, että jos kaikki ei  onnistu, niin sitten vaan uudestaan tulta päin.

Vaikeaa elämässä on ollut hyväksyä sekin, että ihmiset eivät voi olla sellaisia kuin itse haluat. Täytyy yrittää muuttaa myös itseään sekä erityisesti niitä ajatuksia, joita on itsestään ja muista hellinyt. Eräs ihminen onnistui minut viimein herättämään tähän. On niin helppo urautua itseensä.

Minusta positiivisuuden ei tarvitse olla maailmoja syleilevää. Minulle riittää, että elämässä pysyy usko parempaan, sillä parempaa on pakko tulla. Muutenhan elämässä ei olisi mitään järkeä.

Joskus parempikin voi loppua, mutta silloin on riittävää, että on. En tiedä, ymmärtääköhän kukaan nyt enää edes mitä tarkoitan. On parempi olla kuin ei olla elämässä.

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Riettaat äititeresat (runo)

Kaikki ovat nykyisin
riettaita äititeresoja.
He haluavat auttaa,
hetken päästä kaikki unohtuu.
Antakaa meille vallankumous.
Kieltäkää meitä.
Rikomme kiellot.
Rangaistusta ei ole.
Jännitys on meille kaikki.
Rakastamme niitä,
joita emme tunne.

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Annatko minulle töitä?

On jo useampi kuukausi aikaa, kun minulta loppuivat kuukausipalkkaiset työt. Paluuta kuukausipalkkaan ei taida olla, ellen ole onnekas. Koskaan ei tietenkään  tiedä.

Itse en ole saanut edes työttömyyspäivärahaa. Syytä en voi kertoa, mutta vika ei ole minussa. Onhan tässä ollut uuteen opettelua ja kitkuttamistakin satunnaisilla keikoilla. Onneksi Hymy ja Iltalehti ovat työllistäneet minua.

Nöyryyttä tässä on joutunut oppimaan, mikä on hyväkin asia. Mikään kun ei tule valmiina, esimerkiksi ideoimista on joutunut opettelemaan aivan uudella tavalla. Siitä huolimatta ei jokainen idea päädy koskaan jutuksi asti.

Mutta jos joku hyvää kirjoittajaa kaipaa, niin toivottavasti hän sattuu lukemaan tämän tekstin. Aikakauslehtien lisäksi hallitsen uutiskirjoittamisen ja tiedottajan työt. Olen avoin kaikenlaisille työehdotuksille.

Olen kirjoittanut viime vuosina juttuja niin julkkiksista kuin tavallisistakin ihmisistä. Kirjoitan vaikka tähän blogiinikin valitsemastanne aiheesta palkkiota vastaan.



Gadgetissa oli virhe